Miten parantaa työhyvinvointia vaativassa työelämässä? Sukella syvemmälle liikunnan maailmaan ja oivalla, miten arjen valinnat muokkaavat ajatteluasi, keskittymiskykyäsi ja jaksamistasi. Tässä blogitekstissä tarjoamme sinulle työkaluja oikeasti vaikuttaa työtehoosi töissä ja arjessa! Ratkaisut voivat olla yllättävän helppoja.

Elämme ajassa, jossa tietoa tuutataan ovista ja ikkunoista, ja työelämä kehittyy nopeasti. Kyky keskittyä, oppia nopeasti ja ratkaista monimutkaisia ongelmia on vaatimus lähes työssä kuin työssä. Miten voimme varmistaa, että tärkein työkalumme – aivomme – pysyvät terävinä ja toimintakykyisinä päivästä ja vuodesta toiseen? Vastaus piilee arjen valinnoissamme. Nykyinen tutkimustieto vahvistaa, että liikunnalla ja ravitsemuksella on syvällinen ja monimuotoinen vaikutus paitsi fyysiseen terveyteemme, myös kognitiivisiin toimintoihimme ja sitä kautta työhyvinvointiimme (Gomez-Pinilla & Hillman; Latino & Tafuri). Tarkastellaan tätä yhteyttä tarkemmin.

Liikunnasta hyötyjä aivojen terveyteen

Liikunnasta tulee usein ensimmäisenä mieleen fyysisesti koetut hyödyt. mutta liikunnan vaikutukset ulottuvat paljon syvemmälle. Liikunta vaikuttaa aivojemme aineenvaihduntaan ja hermosolujen toimintaan. Se virittää aivomme toimimaan tehokkaammin ja toisaalta auttaa uudelleen rakentamisessa ja palautumisessa! Fyysinen aktiivisuus parantaa aivojen yleistä terveyttä ja voi jopa vähentää neurologisten häiriöiden riskiä (Gomez-Pinilla & Hillman). Erityisesti aerobinen liikunta, kuten reipas kävely, juoksu tai uinti, näyttävät olevan yhteydessä ikääntymiseen liittyvän aivokudoksen rappeutumisen hidastumiseen (Gomez-Pinilla & Hillman). Se ei ainoastaan suojaa olemassa olevia rakenteita, vaan myös stimuloi aivojen plastisuutta eli kykyä muovautua ja oppia (Latino & Tafuri).

Mielenkiintoista on, että liikunta edistää uusien yhteyksien syntyä erityisesti hippokampuksessa, alueella, joka on kriittinen muistin ja oppimisen kannalta (Gomez-Pinilla & Hillman; Latino & Tafuri). Tämä tapahtuu osittain siksi, että liikunta lisää aivoissa tärkeitä kasvutekijöitä (Gomez-Pinilla & Hillman; Latino & Tafuri). Nämä molekyylit vahvistavat hermosolujen välisiä yhteyksiä ja parantavat verenkiertoa (Latino & Tafuri). Liikunta myös vähentää muistin heikkenemistä iän myötä. Firthin ja kollegoiden (2018) meta-analyysin mukaan aerobinen liikunta ei välttämättä lisää hippokampuksen kokonaistilavuutta merkittävästi kaikilla, mutta se näyttää erityisesti ikääntyneillä hidastavan sen luonnollista kutistumista, etenkin vasemmalla puolella (Firth et al., 2018). Tämä “ylläpitovaikutus” voi olla äärimmäisen tärkeä muistin heikkenemisen ehkäisyssä.

Oletko koskaan huomannut, miten ajatus kirkastuu lenkin jälkeen? Se ei ole sattumaa. Liikunta nostaa vireystilaa ja voi auttaa keskittymään paremmin. Parempi aerobinen kunto on  myös yhdistetty kykyyn suunnata tarkkaavaisuutta tehokkaammin ja käsitellä tietoa nopeammin (Gomez-Pinilla & Hillman). Liikunta voi siis parantaa suorituskykyämme tehtävissä, joita kohtaamme päivittäin. Eikä hyöty rajoitu vain kestävyysliikuntaan. Landriganin ja kollegoiden (2020) meta-analyysi paljastaa, että myös voimaharjoittelulla on merkittäviä kognitiivisia etuja. Se parantaa yleistä kognitiivista suorituskykyä ja erityisesti toiminnanohjausta – eli niitä taitoja, joita tarvitsemme suunnitteluun, päätöksentekoon ja tehtävien joustavaan vaihtamiseen.

Lisäksi liikunnan mielialaa kohottavat vaikutukset ovat kiistattomia. Jo 20–40 minuutin harjoitus voi lievittää ahdistusta ja parantaa mielialaa tuntikausiksi (Mikkelsen et al., 2017), mikä luo paremmat edellytykset keskittyneelle ja tuottavalle työlle. Myös muisti paranee, kun liikut säännöllisesti? Erityisesti aerobinen, tehostaa hippokampuksen toimintaa ja ehkäisee muistin heikkenemistä. Se myös edistää hermosolujen välisten yhteyksien vahvistumista, mikä on oppimisen ja muistin perusta (Gomez-Pinilla & Hillman; Latino & Tafuri). Vaikka vastusharjoittelun suoraa vaikutusta juuri työmuistiin ei Landriganin ym. (2020) analyysissä selvästi havaittu, sen positiivinen vaikutus yleiseen kognitioon ja toiminnanohjaukseen tukee epäsuorasti myös muistitoimintoja.

Kognitiivisen suorituskyvyn parantuminen

Miten nämä edellä mainitut positiiviset muutokset sitten näkyvät käytännössä? Erityisesti kognitiivisesti kuormittavassa työssä, erot jaksamisessa ja suorituskyvyssä voivat kasvaa suuriksi!

• Syvempää keskittymistä: Kun aivot saavat ravinteita ja kasvattavat uusia yhteyksiä, kyky uppoutua vaativiinkin tehtäviin paranee, virheiden määrä vähenee ja työstä opitaan enemmän uutta. 

• Nopeampaa ajattelua ja oppimista: Tehokkaampi tiedonkäsittely ja parantunut aivojen plastisuus tarkoittavat, että omaksumme uutta tietoa nopeammin ja pystymme ratkomaan haastavampia ongelmia

• Luotettavampi muisti: Olipa kyse projektin yksityiskohdista, asiakastiedoista tai uusista ohjeista, toimiva muisti on kullanarvoinen. Liikunnan tukemat muistitoiminnot vähentävät tarvetta jatkuvaan tarkisteluun ja vapauttavat kognitiivisia resursseja muuhun 

• Sujuvampi toiminnanohjaus: Kyky suunnitella, priorisoida, organisoida ja siirtyä tehtävien välillä on modernin tietotyön ytimessä. Liikunnan, myös vastusharjoittelun, tukemat toiminnanohjauksen taidot tekevät työpäivistä hallitumpia ja vähemmän kuormittavia.

• Parempi stressinsieto ja mieliala: Liikunta on tehokas keino purkaa stressiä ja parantaa mielialaa. Se vaikuttaa suotuisasti stressihormonien, kuten kortisolin, säätelyyn pitkällä aikavälillä ja lisää mielihyvää tuottavien endorfiinien eritystä (Mikkelsen et al., 2017). Tasapainoisempi mieli jaksaa paremmin työn paineissa ja edistää myönteistä työilmapiiriä.

Vinkkejä selkäkivun ehkäisyyn liikunnalla istumatyössä

Työhyvinvointi ei ole pelkästään kognitiivista suorituskykyä ja hyvää mielialaa, vaan siihen liittyy olennaisesti myös fyysinen terveys ja kivuttomuus. Istumatyö ja yksipuoliset työasennot altistavat monia meistä tuki- ja liikuntaelinten vaivoille, joista yleisimpiä ovat selkä- ja niska-hartiaseudun kivut. Nämä kivut eivät ainoastaan heikennä elämänlaatua, vaan voivat myös merkittävästi haitata keskittymistä ja työtehoa. Onneksi liikunnalla on tässäkin merkittävä rooli – sekä ennaltaehkäisyssä että hoidossa.

Kroonistuessaan kipu voi herkistää hermostoa, jolloin kipua aistitaan herkemmin. Tanin ja kollegoiden (2022) systemaattinen katsaus tarjoaa vahvaa näyttöä siitä, että aerobinen liikunta voi vähentää tätä kipuherkkyyttä tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsivillä henkilöillä. Tutkimuksessa havaittiin, että kohtuutehoinen (submaksimaalinen) aerobinen liikunta, kuten kävely tai pyöräily 4–60 minuuttia kerrallaan vähensi koettua kipua. Parannuksia havaittiin jo yhden liikuntakerran jälkeen, ja pidempiaikaiset (2–12 viikkoa) harjoitusohjelmat toivat suurempia hyötyjä. Liikunta aktivoi kehon omia kipua lievittäviä järjestelmiä (Tan et al., 2022).

Vahvat keskivartalon ja selän lihakset tukevat selkärankaa ja auttavat ylläpitämään haastaviakin työasentoja, mikä voi ehkäistä selkäkipuja. Samoin niska-hartiaseudun lihasten vahvistaminen ja liikkuvuudesta huolehtiminen on oleellista. Vastusharjoittelu, joka kehittää lihasvoimaa ja -kestävyyttä, on tässä avainasemassa (Landrigan et al., 2020). Se tukee kehon toimintakykyä ja voi vähentää esimerkiksi kaatumisriskiä ja nopeuttaa sairasjaksojen jälkeistä palautumista.

Krooniseen kipuun liittyy usein matala-asteista tulehdusta. Liikunnan on osoitettu vähentävän tulehdusta (Mikkelsen et al., 2017). Lisäksi liikunta auttaa hallitsemaan painoa ja vähentämään viskeraalirasvaa, joka on merkittävä tulehdusherkkyyden lisääjä (Mikkelsen et al., 2017). Vaikka liikunta on tehokas keino hallita ja ehkäistä tuki- ja liikuntaelinkipuja, on tärkeää aloittaa maltilla ja kuunnella kehoa. Jos kipu on voimakasta tai pitkittynyttä, on syytä kääntyä ammattilaisen puoleen yksilöllisen hoitosuunnitelman saamiseksi. Liikunta on kuitenkin lähes aina osa hoitoa ja kuntoutusta.

Ravitsemus ja liikunta: Huolehdi molemmista

Liikunta on tärkeää niin aivoille kuin kehollekin, mutta sen vaikutukset moninkertaistuvat, kun yhdistämme sen tasapainoiseen ruokavalioon. Erityisesti rasvaisesta kalasta saatavat rasvahapot ovat elintärkeitä aivojen solukalvojen rakenteelle ja joustavuudelle (Gomez-Pinilla & Hillman). Joustavat solukalvot mahdollistavat tehokkaamman viestinnän solujen välillä. Omega-3-rasvahapoilla on myös tulehdusta lievittäviä ominaisuuksia, jotka voivat tukea kivunhallintaa. Mielenkiintoista on, että liikunta voi auttaa ylläpitämään näiden rasvahappojen pitoisuutta aivoissa (Gomez-Pinilla & Hillman). Aivot ovat myös energiaintensiivinen elin, ja koko keho tarvitsee polttoainetta toimiakseen. Liikunta ja ravitsemus vaikuttavat yhdessä siihen, miten keho ja aivot saavat ja käyttävät energiaa. Riittäävä hiilihydraattien ja sokerien saanti päivän sisällä on tärkeää vireystilan ylläpitämiseksi. 

On kuitekiin tärkeää muistaa, ettei mikään yksittäinen tekijä ole ihmelääke. Nicholsin ja kollegoiden tutkimus korostaa, että yhdistelmät elämäntapavalinnoista ennustavat kognitiivista suorituskykyä (Nichols et al.). Liikunta, ruokavalio, riittävä uni (n. 7-9 tuntia yössä), sosiaaliset suhteet ja jopa kognitiivisesti stimuloivat aktiviteetit, kuten videopelien tai lautapelien pelaaminen, vaikuttavat kaikki kokonaisuuteen. Heidän tutkimuksensa mukaan elämäntapatekijät selittivät noin 7–9 % kognitiivisen suorituskyvyn vaihtelusta, mikä korostaa myös muiden tekijöiden, kuten perimän, merkitystä, mutta osoittaa samalla elintapojen kiistattoman roolin. On myös hyvä huomioida, että korrelaatio ei aina tarkoita syy-seuraussuhdetta – esimerkiksi aktiiviset ihmiset saattavat luonnostaan valita haastavampia pelejä (Nichols et al.).

Suositukset liikuntaan

Tieteellinen näyttö on vakuuttavaa, mutta miten muuttaa tieto teoiksi kiireisessä arjessa? Tärkeintä on löytää itselle sopivat ja kestävät tavat, jotka sulautuvat arkeen. Ei siis ole tarpeen lisätä tekemistä vaan tehostaa jo olemassa olevaa toimintaa.

Liikunta:

• Määrä ja säännöllisyys: Tavoittele suosituksia (150 min kohtuutehoista tai 75 min raskasta aerobista liikuntaa viikossa + lihaskuntoa 2 krt/vko), mutta muista, että kaikki liike lasketaan. Jo lyhyetkin 4min pätkät, kuten porraskävely tai taukojumppa, ovat riittäviä tekemään muutoksen. Säännöllisyys on avainasemassa pitkäaikaisten hyötyjen saavuttamiseksi. Kannattaa siis sisällyttää fyysistä aktiivisuutta työpäivän sisälle, työmatkoille tai arjen muihin toimintoihin. 

• Intensiteetti ja kuuntelu: Vaihtele intensiteettiä. Kohtuutehoinen liikunta (esim. kävely, pyöräily) on osoitettu tehokkaaksi esimerkiksi kipuherkkyyden vähentämisessä. Muista myös voimaharjoitella, koska lihasvoima parantaa kehon kykyä sietää yksitoikkoista kuormitusta. Kipu ei saa myöskään estää liikkumista, mutta on hyvä muistaa kuunnella omaa kehoa. Hyvä nyrkkisääntö om, että kipu saa kestää liikunnan jälkeen 3 päivää ja liikkuessa sen tulisi olla siedettävää.

Monipuolisuus on valttia: Liikuntaa voi harrastaa työpaikalla, etänä tai työmatkoilla. Lue lisää, miten voit tukea liikkumista työpäivän aikana!

• Aerobinen perusta: Kestävyysliikunta on aivojen verenkierron ja kasvutekijöiden buustaaja ja tehokas kivun lievittäjä. Työmatkaliikunta on kätevä tapa tähän! Vain 4 minuuttia kerrallaan riittää.

• Voimaa vastusharjoittelusta: Lihaskuntoharjoittelu tukee paitsi kehoa, myös kognitiota ja toiminnanohjausta, ja on tärkeää tuki- ja liikuntaelinten terveydelle. Keskity erityisesti keskivartalon ja selän lihaksiin selkäkipujen ehkäisyssä.

• Mieli ja keho tasapainossa: Lajit kuten jooga ja pilates voivat parantaa liikkuvuutta, kehonhallintaa, stressinhallintaa ja kehotietoisuutta (Mikkelsen et al., 2017). Älä unohda myöskään aivojumppaa – palapelit, lukeminen ja uuden oppiminen pitävät mielen virkeänä.

Muut tukipilarit:

• Unen merkitys: Uni on aivoille ja keholle välttämätöntä huoltoaikaa. Pyri laadukkaaseen 7–9 tunnin yöuneen (Nichols et al.). Unen aikana aivot puhdistuvat kuona-aineista, muistijäljet vahvistuvat ja keho palautuu.

• Stressin säätely: Hyödynnä liikuntaa stressinpurkuun (Mikkelsen et al., 2017), mutta opettele myös muita keinoja, kuten mindfulnessia tai rentoutusharjoituksia. Krooninen stressi voi pahentaa kipuja ja heikentää kognitiota.

• Monipuolinen ravitsemus: Älä ohita julkaisuamme työhyvinvointia tukevasta ravitsemuksesta!

Yhteinen matka kohti hyvinvointia: Työntekijän ja esimiehen roolit

Työhyvinvointi ei ole vain yksilön vastuulla, vaan se rakennetaan yhdessä työyhteisössä. Sekä työntekijöillä että esimiehillä on tärkeä rooli aivo- ja kehoystävällisemmän työympäristön luomisessa.

Työntekijät:

1. Tietoinen valinta: Ymmärrä, että sinulla on valta vaikuttaa omaan jaksamiseesi ja terveyteesi päivittäisillä valinnoillasi. Motivaatio lähtee sisältäpäin, mutta sen löytäminen voi viedä aikaa. 

2. Liike arkeen: Älä odota täydellistä hetkeä. Aloita pienesti. Kävele osa työmatkasta, valitse portaat hissin sijaan, tee lyhyt taukojumppa etäpalaverien välissä – keskity erityisesti selän ja niska-hartiaseudun liikkuvuuteen ja vahvistamiseen. Pieninkin askel on tärkeä.

3. Tauot: Pidä lyhyitä taukoja työpäivän aikana. Nouse ylös, venyttele tai kävele ympyrää. Syö ravitseva lounas rauhassa, älä työpöydän ääressä. Varaa terveellisiä välipaloja pitämään energiataso tasaisena.

4. Pyhitä uni: Tee nukkumaanmenorutiineista rauhoittavia. Vältä näyttöjä juuri ennen nukkumaanmenoa. Panosta hyvään patjaan ja tyynyyn. Riittävä uni auttaa myös kivunhallinnassa.

5. Itsemyötätunto: Ole itsellesi armollinen. Kaikki päivät eivät ole samanlaisia. Jos liikunta jää väliin tai sorrut herkkuihin, se ei kaada maailmaa. Palaa takaisin hyviin tapoihin kuitenkin mahdollisimman pian. Kuuntele kehoasi, älä liiku kivun yli väkisin.

Esimies voi johtaa omalla esimerkillään hyvinvointivalintoja:

Vuorovaikutustaidot ovat merkittävä osa esihenkilön työtä. Vuorovaikutustaitojen ja ryhmän dynamiikan ymmärtämisen myötä esihenkilö voi vaikuttaa työympäristön hyvinvoinnin edistämiseen. Ryhmä koostuu useista yksilöistä, jolloin esihenkilön on tärkeä ymmärtää, kuinka erilaiset ihmiset kohtaavat toisensa jokapäiväisessä työssään. Organisaation sisäiset suhteet ja työkavereiden kohtaamiset ovat olennainen osa työssä jaksamista. Työyhteisön sisäiset konfliktit voivat jäädä vaivaamaan työntekijän mieltä työajan ulkopuolella, jolloin työn kuormitus kasvaa.

Ystävyyssuhteet rakentuvat vapaa-ajalla, jolloin ihmiset hakeutuvat itseään kiinnostavien ihmisten seuraan. Ystävyyssuhteet rakentuvat vapaaehtoisuudelle ja usein vuorovaikutus koetaan mieluisaksi kun molemmat osapuolet saavat toisiltaan nostetta. Työyhteisön vuorovaikutus ei perustu vapaaehtoisuuteen ja usein työpaikka, koostuu ihmisistä, jotka ovat palkattu työhön osaamisen perusteella, eikä sen mukaan miten persoonat kohtaavat toisensa. Erilaiset persoonat ryhmän sisällä voi olla suuri vahvuus, kun ihmiset tuovat oman itsensä ja ideansa ryhmään. Erilaiset persoonat voi, kuitenkin olla myös haaste ja luoda ryhmädynamiikkaan jännitteitä. 

Työkavereiden kanssa vietetään noin neljäkymmentä (40) tuntia viikossa, eli paljon enemmän, mitä ihmiset viettävät kavereidensa kanssa. Lukuisat yhdessä vietetyt tunnit vaativat siis vuorovaikutustaitojen ymmärrystä. Ryhmän toimintaan vaikuttaa ryhmään kuulumisen tunne. Myös työyhteisössä työntekijällä tulee olla kokemus että hän osa työyhteisöä. Työntekijän on koettava hyväksyntää ja tasavertaisuutta. Yhteisöllisyyden kokemisen tarve ei ole ainoastaan uusilla työntekijöillä vaan myös pidempään talossa olleilla. (Rajamäki 2021.)

Työyhteisön laatua parantaa yhteiset arvot ja käsitykset omista toiminnoista sekä yhteinen luottamus. Ihmisten on tärkeä pystyä luottamaan työkavereihinsa sekä muodostamaan keskinäistä kunnioitusta toisiaan kohtaan. Työntekijät ovat myös keskenään tasavertaisessa suhteessa, jolloin molempien on ymmärrettävä heidän olevan samalla viivalla. (Sias 2009.) Työsuhdetta voi muun muassa kaihertaa, jos toinen työntekijä koittaa käyttää valtaa toiseen työntekijään.

Työyhteisön vuorovaikutussuhteet ovat usein moniulotteisia ja ryhmän sisällä esiintyy monia pienempiä vuorovaikutussuhteita. Esihenkilö on usein suoraan vuorovaikutuksessa työntekijöihin, jolloin työnantajalla on alaiseen määräysvalta, eli he ovat hierarkian eri tasoilla (Sias 2009). 

Ensimmäinen kuva havainnollistaa esihenkilön vuorovaikutussuhdetta työntekijöihin, ja toinen kuvaa työntekijöiden sisäisiä vuorovaikutussuhteita.

Esihenkilöllä on työntekijöihin suoraan kahdenkeskeisiä vuorovaikutussuhteita, joissa molemmat vaikuttavat toisiinsa.

Kuva 2 on esimerkki neljän ihmisen luomasta ryhmästä. Kuvasta on havaittavissa yhteensä kuusi (6) vuorovaikutussuhteesta, jolloin jokainen jäsen on yksittäin kahdenkeskeisessä suhteessa jokaiseen ryhmän jäseneen, sekä ryhmän jäsenet yhdessä vaikuttavat toisiinsa. Jos ryhmään tulee yksi uusi jäsen, tulee myös ryhmään neljä uutta kehdenkeskeistä vuorovaikutussuhdetta lisää.

Tuckmanin (1965) mukaan jokainen ryhmä käy läpi viiden vaiheen kehitysmallin. Nämä kehitysvaiheet ovat:

1. Muodostusvaihe (’Forming’)

2. Kuohuntavaihe (’Storming’)

3. Vakiintumisvaihe (’Norming’) 

4. Toimintavaihe (’Performing’) 

5. Irrottautumisvaihe (’Adjourning’)

Jos työyhteisöön tulee uusi työntekijä tai joku lähtee, käy ryhmä nämä viisi kehitysvaihetta uudestaan. Kuohuntavaihe sisältää usein jonkin asteisen konfliktin. Konflikti voi olla suuri koko yhteisöä koskeva, tai pieni kahden ihmisen välinen kiista, mikä näkyy jännitteenä työyhteisössä. Kuohuntavaihe vaatii esihenkilöltä osaamista purkaa konfliktit, jolloin ryhmä voi jatkaa yhteistyötään entistä vahvempana. 

Konfliktin purkamiseen usein vaaditaan kolmas, neutraali osapuoli, joka pystyy kuuntelemaan molempia osapuolia asettumatta kuitenkaan kummankaan puolelle. Konfliktit ovat tärkeä purkaa ensin kuuntelemalla kaikkia osapuolia yksittäin, jonka jälkeen osapuolet voi tuoda yhteiseen keskusteluun. Tärkeää konfliktin purkamisessa on yhteiseen lopputulokseen pääseminen, mikä tukee konfliktin kaikkia osapuolia.

Ryhmän vuorovaikutustaitoihin vaikuttaa positiivisesti yhteiset tavoitteet ja niiden ymmärtäminen. Esihenkilön on tällöin osattava viestiä, mitkä ovat työntekijöiden tehtävät, ja mitä lopputulosta niillä haetaan. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että ihmisillä on erilaiset motivaatiot työn tekemiseen, minkä vuoksi esihenkilön on hyvä tietää, kuinka motivoida työntekijöitä (Mikkola & Valo 2020).

Motivoiva haastattelu on alunperin luotu vahvistamaan asiakkaan elämäntapamuutosta, mutta esihenkilö voi työssään hyödyntää motivoivan haastattelun elementtejä. Esihenkilön on hyvä oppia kuuntelemaan työntekijöitään houkuttelemalla työntekijöitä puhumaan avointen kysymysten avulla. Avoimet kysymykset sisältävät termejä “mitä”, “miten”, “kuinka” ja “kerro”. Keskustelun ei tarvitse siis liittyä työhön vaan keskustelu voi olla rentoa kahvihuonekeskustelua viikonlopusta tai vapaa-ajan harrastuksista. Toinen motivoivan haastattelun keino on minäpystyvyyden vahvistaminen. Tämä tarkoittaa konkreettisten kehujen antaminen, kuten kertomalla, mitä asioita työntekijä on tehnyt hyvin. 

1. Kulttuurin rakentaja: Edistä avointa, luottamuksellista ja psykologisesti turvallista ilmapiiriä, jossa hyvinvoinnista ja jaksamisesta voidaan puhua. Osoita omalla esimerkilläsi, että tauot, liikunta ja palautuminen ovat tärkeitä. Käytä motivoivan haastattelun keinoja hyödyksesi!

2. Liikkumisen mahdollistaja: Kannusta aktiivisuuteen työpäivän aikana. Onko mahdollista järjestää kävelykokouksia tai taukojumppaa? Tarjoaako työpaikka liikuntaetuja tai tukeeko se työmatkaliikuntaa? Joustavat työajat ja aikataulutettu yhdessä liikkuminen voivat auttaa sovittamaan liikunnan työpäivään. 

3. Terveelliset puitteet: Mieti työpaikan tarjoiluja. Onko tarjolla muutakin kuin pullaa ja kahvia? Voisiko hedelmiä olla helposti saatavilla? Kannusta vesipullojen käyttöön.

4. Kuormituksen hallinta: Tunnista työn vaatimukset, sekä kognitiiviset että fyysiset (staattiset asennot). Hyödynnä ammattilaisten osaamista kuormitustekijöiden huomioimisessa. Varmista, että työntekijät saavat moniammatillista tukea terveyteen!

5. Tieto ja tuki: Jaa tietoa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkityksestä. Järjestäkää asiantuntijaluentoja tai työpajoja esimerkiksi ergonomiasta, liikunnasta ja kivunhallinnasta. Tarjoa kursseja ja pienryhmäliikuntaa etänä tai läsnä, tukemaan terveysvalintoja

Pohdintaa ja tulevaisuuden suuntia

Aivojemme ja kehomme hyvinvointi on muuttuva tila, johon vaikuttavat lukemattomat tekijät. Liikunta ja ravitsemus ovat tärkeitä työkaluja, mutta ne eivät ole ainoita. Sosiaaliset suhteet, merkityksellisyyden kokemus työssä ja elämässä, jatkuva oppiminen ja uteliaisuus – kaikki nämä kutovat osaltaan sitä verkkoa, joka tukee kokonaisvaltaista terveyttämme ja työkykyämme läpi elämän. Lue myös, miten voit vaikuttaa näihin asioihin työpaikalla tukemalla ryhmäytymistä omalla viestinnälläsi!

On myös tärkeää tunnistaa yksilöllisyys. Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Mielekkään liikuntamuodon tai ruokavalion löytäminen vaatii usein kokeilua ja oman kehon kuuntelua (Tan et al., 2022). Tutkimus tuottaa jatkuvasti uutta tietoa, ja on kiehtovaa seurata, miten ymmärryksemme kehon, mielen ja elintapojen vuorovaikutuksesta syvenee.

Lopuksi: Liikunta ja terveellinen ruokavalio ei ole pakkopullaa tai suoritus, vaan mahdollisuus kehittyä hiljalleen. Mahdollisuus voida paremmin, ajatella kirkkaammin, liikkua kivuttomammin ja nauttia enemmän niin työstä kuin vapaa-ajastakin. Se on investointi itseesi, joka kantaa hedelmää vuosien saatossa pieniä askeleita ottamalla. Minkä pienen, kokonaisvaltaista hyvinvointiasi tukevan teon voisit tehdä jo tänään itsesi hyväksi? Haluaisitko tähän apua moniammatilliselta tiimiltämme? Ota rohkeasti yhteyttä meihin!

---

Lähteet 

Firth, J., Stubbs, B., Vancampfort, D., Schuch, F., Lagopoulos, J., Rosenbaum, S., & Ward, P. B. (2018). Effect of aerobic exercise on hippocampal volume in humans: A systematic review and meta-analysis. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1053811917309138?via%3Dihub

Gomez-Pinilla, F., & Hillman, C. (2013). The Influence of Exercise on Cognitive Abilities. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3951958/

Landrigan, J. F., Bell, T., Crowe, M., Clay, O. J., & Mirman, D. (2020). Lifting cognition: a meta-analysis of effects of resistance exercise on cognition. https://link.springer.com/article/10.1007/s00426-019-01145-x

Latino, F., & Tafuri, F. . Physical Activity and Cognitive Functioning. (2024) https://www.mdpi.com/1648-9144/60/2/216

Mikkelsen, K., Stojanovska, L., Polenakovic, M., Bosevski, M., & Apostolopoulos, V. (2017). Exercise and mental health. https://www.maturitas.org/article/S0378-5122(17)30856-3/abstract

Nichols, E. S., Nelson, G., Wild, C. J., & Owen, A. M. (2024) A design for life: Predicting cognitive performance from lifestyle choices. https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0298899

Posadzki, P., Pieper, D., Bajpai, R., Makaruk, H., Könsgen, N., Neuhaus, A. L., & Semwal, M. (2020). Exercise/physical activity and health outcomes: an overview of Cochrane systematic reviews. https://bmcpublichealth.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12889-020-09855-3

Tan, L., Cicuttini, F. M., Fairley, J., Romero, L., Estee, M., Hussain, S. M., & Urquhart, D. M. (2022). Does aerobic exercise effect pain sensitisation in individuals with musculoskeletal pain? https://bmcmusculoskeletdisord.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12891-022-05047-9

https://www.kaypahoito.fi/nix02109

motivoivahaastattelu.fi

Mikkola, L. & Valo, M. 2020. Focusing on workplace communication. Teoksessa L. Mikkola & M. Valo (toim.) Workplace communication. New York: Routledge.

Rajamäki, S. 2021. Työyhteisöön liittymisen ja kuulumisen rakentuminen vuorovaikutuksessa. Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto.

Sias, P. M. 2009. Organizing relationships: Traditional and Emerging Perspectives on Workplace Relationships. Thousand Oaks: Sage

Tuckman, B.W. 1965. Developmental Sequence in Small Groups